Kävin tänä aamuna puntarilla. Ei varmaankaan olisi kannattanut. Tällä viikolla, tähän mennessä  - 0,2 kg. Ensimmäinen ajatus oli: VAIN 200 g, OLEN PETTYNYT.

Kun ajattelen omaa pettymystäni joudun toteamaan, että kategoria Suhteet ja suhteettomuudet saa aivan uuden merkityksen. Kun viimeisen kolmen viikon aikana paino on pudonnut reilusti, muutaman sadan gramman pudotus tuntuu  pettymykseltä ja repsahdukselta. Toki eilen repsahdinkin, tarkoituksellisesti. Ostin Kinkku-Rucola-pakastepizzan ja söin sen töiden jälkeen hyvällä halulla (on ehdottomasti mun lempparipizza). Päivän kalorit n. 1500  kcal eli taaskaan ei ollut kyse repsahduksesta vaan kalorit pysyvät hienosti ja reilusti energiavajeen puolella.

Kuinka toiveet, odotukset ja kovatkin tavoitteet ja toisaalta sallivuus saadaan samaan pakettiin? Mitä  tai millainen on meidän kunkin kohdalla salliva painonpudotus? Jokaisen täytyneet se asia omalta kohdalta ratkaista, yritysten ja erehdystenkin kautta. Kun itselle sopivat keinot löytyy, onnistuu...Silloihan mikään aikaisempi yritys ei ole ollut turha  - epäonnistunutkin on ollut tarpeellinen. Ne on meillä jokaisella vahvuutena....

Olen pudottanut viimeisen 14 kk aikana paino 23 kg. Missään vaiheessa en ole tietoisesti palkinnut itseäni. Tänään palkitsin - vanha, yli n 15 v palvellut sykemittari sai väistyä ja ostin tänään uuden. Oikeastaan ajattelin että ostan tämän mittarin palkinnoksi siitä kun siirryn kaksinumeroiseen lukuun, mutta nyt kuitenkin tänään...niistä muista itselle lupaamisista palkitsemista myöhemmin lisää.