Lämmittelen täällä viimetalvisen ylisuuren fleecen sisällä. Jostakin syystä kylmä tunkee joka puolelta sisälle. Kävelimme tänään kaupunkiin ja kaupungilla ja ilmeisesti mulla oli hieman liian ohuet sukat jalassa. Lenkki ei oikein mennyt ”putkeen”. Olimme ajatelleet kävellä takaisinkin mutta mun jalka oikutteli melkoisesti. Pari päivää tiet on ollut niin liukkaat, että olen joutunut varomaan jokaista askelta. Takaraivossa jyskyttää vahvana pelko ja muistikuva viime talven liukastumisesta. Vaistomaisesti jännitän vasenta jalkaa ja takareisi vastaa kirvelevällä tunteella ja jomotuksella.

Olen pohtinut tätä projektia taas melkoisesti ja osin myös siltä kannalla mihin saakka jatkan; mihin olen tyytyväinen, muuttuvatko tavoitteet, nouseeko rima korkeammalle…lukuisia kysymyksiä ja ajatuksia. Tämänkin syksyn aikana olen jo kertaalleen korjannut tavoitetta. Alkuun se oli pääsy alle BMI 30 eli lievän ylipainon puolella. Korjasin sen, että BMI 27. Voihan sen sanoa ääneen... Alkutilanteesta se tarkoittaa 50 kg pudotusta (alkuperäinen 44 kg). Tuosta on saavutettu 28 kg. Jotenkin tuo tavoite tuntuu olevan saavutettavissa, eikä vähiten sen vuoksi että noista kiloista puolet on pudotettu tämän syksyn aikana. Tässä projektissa aika on jotenkin menettänyt merkityksen. Alkuun laskeskelin viikkoja ja kalenteria katsoessaan kaavailin etappia johon saakka jatkaisin näin. Jotenkin koen että se vahvisti ajatusta siitä, että tuon päivämäärän jälkeen voin syödä taas ”normaalisti”. Ja todennäköisesti entiseen malliin…ja syöksyä uuteen nousukiitoon.  Sehän on selvää, ettei entiseen ole enää paluuta. Vaan: HYVÄLLÄ MIELELLÄ, KOHTUUDELLA JA SALLIVASTI.  Nyt jatkan eteenpäin ilman paineita, tällä itselleni sopivalla tavalla, miettimättä asiaa tai asentamalla aikarajaa. Projekti ei siis pääty kun 100 päivää tulee täyteen. Pikkujoulujen, joulunpyhien, muiden kekkereiden jälkeen tulee arki jolloin toivottavasti on helppo palata takaisin turvalliseen rytmiin.

Edessä olevista n. 22 kg:sta pudotan varmaankin seuraavat kymmenen vielä tällä keinoin... Jossain vaiheessa nostan ehkä perjantaista – sunnuntaihin päivittäisen energian 1500–1700 kcal eli lähemmäksi normaalia ruokailua, alkuviikon osanutraan entiseen malliin. Sitten kokonaisuudessaan 1500–1700 kcal. Uskon että tuossa vaiheessa voin jo tehollisesti liikkua niin paljon että juuri tuo matalammalle en voi päivittäistä energiaa laskea.  Tuollakin tavalla paino todennäköisesti vielä hiljalleen putoaa.  Kesään on aikaa 5-6 kuukautta, sinä aika ennättää tapahtua paljon (ja toivottavasti tapahtuu).

Mulla on vielä ennen joulua kaksi lomaviikkoa, toinen niistä viikon kuluttua. Ajattelin että lomaviikkoina testaan tuota 1500–1700 kcal päivittäistä energiaa. Ja sitä, mitä se tässä vaiheessa vaikuttaa painoon. Toihan on mulle tuttu juttu. Sillä tavoin pudotin viime talvena nuo kilot.  

Miksi olen näitä asioita sitten miettinyt? Tiedän että seuraavat kaksi viikkoa on itselleni melko haasteellisia. Ensi viikolla on kaksi iltajuttua joihin liittyy myös ruokailu. Lisäksi sisareni on tulossa perjantaina luokseni ja suunnitelmissa on elokuviin ja pubiin…Seuraavalla viikolla olen sitten lomalla. Vaikka menenkin mökille, tiedossa on ainakin pari vierailupaikkaa. Jonkin verran toki kompensoi se, että mikäli ilmat sallivat, liikun paljon (ja yritän väistellä hirviä ja hirvimiehiä). Eli tavoitteena on että paino en nouse…mahdollinen pudotus on jo isoa plussaa…