Olen tuossa blogini sivulaatikossa kirjannut ylös muutamia kysymyksiä laihdutuksesta ja siitä onko minulla syytä olla laihduttamatta.  Ajatukset on lainattu Kutri.net:stä.  Oma projektini on edennyt ja itselleni on tietyin osin vahvistunut varmuus siitä että etenee edelleenkin, lähemmäksi normaalipainoa tai ainakin selvästi lievän ylipainon puolelle. Lienee aika pohtia sitä mitä tässä tilanteessa ajattelen noista kysymyksistä.

1. ...osa minusta uskoo edelleenkin että on parempi olla ylipainoinen kuin normaalipainoinen

KYLLÄ JA EI: En missään tapauksessa halua takaisin pudotettuja kiloja mutta en myöskään pidä ehdottoman tavoitteena painoluokituksen mukaista normaalipainoa. Tavoittelen siis pudotusta reippaasti lievän ylipainon puolelle. Jokainen tähän mennessä pudotettu kiloa on antanut minulle lisää hyvää oloa ja jaksamista.

On ilahduttavaa että viime vuosina on vahvasti nostettu esiin REPA eli rento painonhallinta ja normien mukaisen painon rinnalle kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä tukeva elämäntapa. Yhteiskunnallisen tutkimuksen puolellahan on kiistatta todettu, että sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys lisäävät terveyttä ja hyvinvointia jopa enemmän kuin liikunta ja muutoin terveelliset elämäntavat. Sallivuus on kaikilta osin lisääntynyt. On myös todettu että painon jojoilu on kenties suurempi terveysriski kun ns. pysyvä, kohtuullinen ylipaino.

En tiedä onko oikea paikka ottaa esille minua aika ajoin voimakkaastikin puhutteleva armo ja armeliaisuus. Tässä tilanteessa en puhu siitä kristinuskoon kuuluvasta armosta vaan armeliaisuudesta itseään kohtaan. Että me kuitenkin aina pyrimme toimimaan itsellemme hyvin ja oikein olimme sitten normaalipainoisia tai ylipainoisia.

 

 

2. ... epäterveellisen ruoan ylenpalttinen syöminen ja sohvalla makaaminen on erityisen nautittavaa  ja minulle tärkeää 

 

KYLLÄ JA EI: Näin krapula-aamun jälkeisenä päivänä totean että tuo sohvalla makaaminen oli eilen erityisen nautittavaa ja mieluusti olisin korjannut nestehukkaa syömällä meetvurstia tai lihapiirakkaa. En eilen tunnustanut että yöllä kotiin tulleessa söin puoli rasiaa parmesan-lastuja jotka olin ostanut salaatti varten.

Nautin joka tapauksessa erityisesti sohvalla makaamisesta (silloin tällöin). Varsinkin pari ensimmäistä lomapäivää vietän mielelläni käymällä kaksi kertaa päivässä pitkällä kävelylenkillä ja muun ajan makaamalla sohvalla ja lukemalla. Joskus on myös ihana viettää niin lauantaipäivä. Perheettömänä minulla on siihen mahdollisuus. Suuremman ja pitempiaikaisen nautinnon saan kuitenkin liikunnasta.

Epäterveellisen ruuan syöminen ei sen sijaan ole erityisen nautittavaa, ei varsinkaan erityisen energiapitoisen ylenpalttinen syöminen... Toisaalta elämässä pitää olla myös nautintoja. Päivittäisinä ne vaan usein menettävät merkityksen. Aion edelleen nauttia silloin tällöin juustokakusta, Mudcake:sta ja kenties käydä kerran kaksi vuodessa syömässä BigMac-aterian. Ja nauttia. kohtuudella.

3. ....olen oikeasti tyytyväinen itseeni tällaisena (useimmiten hikipinnassa löntystävänä ja puuskuttavana)

EI: Tämä painonpudotus projekti on osoittanut minulle monella tavalla, etten ollut tyytyväinen. Tämän kautta olen saanut paljon lisänenergiaa ja jaksamista joka on näyttäytynyt minulle hyvin monella tavalla: vahvuutena, positiivisuutena, luovuutena, luovimiskykynä, parempana ajanhallintana ja pitempänä pinnana.

 

4. ....koen että laihtuminen on mahdollista vain hirvittävän tuskan ja kieltäymyksen kautta

EI: Se mahdollistui kun olin valmis/kypsä tekemään päätöksen oman pääni sisällä. Ei pakolla vaan hyvyydellä ja armeliaisuudella itseään kohtaan. Sallivuudella. Omilla valinnoilla.

Olen kokenut huonoa omaa tuntoa mässäilystä. Se on osoittanut ne asiat joiden kanssa joudun vielä tekemään töitä.

5. ... lääkäri on kieltänyt laihduttamisen minulta terveydellisistä syistä

EI: Ei, enkä usko että missään tilanteessa niin tulee tapahtumaan. Lääkäri voi kieltää minulta tietynlaisen liikunnan harrastamisen tai suosittaa lisäravinteita. Otanhan nytkin monivitamiini- ja Kalkki+D-valmisteen päivittäin. Painopudotuskeinoista voin myös lääkärin kanssa keskustella mutta en usko että se vaikuttaa omiin valintoihin.