Tää on sellainen tulosvaroituskirjoitus eli viime viikon tuloksen tulee sitten plussaa – huominen aamu näyttää minkä verran. Tulin vasta tänä aamuna kiireessä kotiin. Auto ja tavarat kotiin ja lähes samalla oven avauksella töihin. Ei siinä sitten tullut mieleenkään pyörähtää puntarin kautta.

Viikko on ollut kaoottinen, kiireinen ja stressaava. Suoraan sanottuna hirveä ellei pieniä ilon aiheita olisi siellä tällä pilkahdellut. Ja ihan tosiaan...vaikka sanotaan että asioissa on aina kaksi puolta, tällä viikolla on sattunut asioita joista en ihan oikeasti ole nähnyt sitä positiivista puolta.

Syömiset:  Kaksi viimeistä viikkoa ja nyt alkavakin ollut melko haasteellisia. Nutripusseja ei ole juurikaan nautittu vaan sekaruualla mennään. Kompastuskiveksi on muodostuneet kasautuneet velvoitteet. Ystävien tapaamiset, yhdet valmistujaiset ym. Herkuttelua ruualla, muutama lasillinen viiniä, siideriä. Oluen olen tällä viikolla välttänyt. Sekaruoka on myös herättänyt halun leipään..eli vaarallisilla vesillä liikutaan. Leipä tuo mukanaan juustot ja leikkeleet. Alkuviikkoa meni sujuvasti (ma-ke) n. 1000 kcal/päivä, to-la sitten mässäillen. Sunnuntaina takaisin ruotuun muutoin mutta leipää liiaksi. Viikko jäänyt kylläkin reippaasti energiavajeen puolelle mutta vaaka näyttää jotain muuta. Turvonnut ja ähky olo, vatsa ei toimi kunnolla.  JOTAIN TARTTIS TEHDÄ.

Liikunta: Kaikesta kiireestä huolimatta liikunnan määrä pysynyt hyvänä. Kaksi kertaa viikon aikana tunnin salitreeni ja 40-45 minsan kävelylenkki päälle. Näiden lenkkien lisäksi päivittäiset työmatkat kävellen sekä kaksi tunnin lenkkiä reippaammalla vauhdilla. Suunnilleen samalla ohjelmalla mennään ensi viikko. TÄHÄN EI HUOMAUTTAMISTA. Sukset pohjustettuina odottamassa sopivia kelejä, viimeistään joulun alla lomaviikolla tulee toivottavasti ensimmäiset kilometrit.

Motivaatio: On hieman hakusessa. Kokonaisuudessa asia kietoutuu tämänhetkiseen kokonaistilanteeseen. Kaikki muut asiat vievät huomion eikä jaksa riittävästi ennakoida ja suunnitella syömisiä. Ja sitten on helppo tehdä ratkaisu – eihän tämä yksi päivä nyt kaada tätä projektia. Mutta seuraavana päivän onkin valmis tekemään saman ratkaisun – noh, vielä tänään pikkaisen väljemmin ja herkutellen, olenhan sen ansainnut.  Järki kolkuttaa ja komentaa ettei nyt pidä antaa periksi. Melkoista valtataistelua järjen ja kiusausten välillä. Entä tavoitteet loppuvuodelle ?  Ennen joulua 18 tai 20 kg pudotusta täyteen vai tyydynkö tässä vaiheessa tavoittelemaan painon pysymistä tällä tasolla ja vuoden vaihteen jälkeen uuteen ponnistukseen. Mihin mun voimavarat tällä hetkellä riittää...? Mistä löytyy keinot säilyttää motivaatio sillä tasolla että tulosta tulee jatkossakin. KYSYN VAAN (ITSELTÄNI).

Stressin sietokyky: On ylittänyt sen rajan jossa stressi on vielä hyväksi ja antaa lisäkiihoketta. Viikonloppuisin olen joutunut kehittelemään sijaistoimintaa että asiat eivät liiaksi pyörisi mielessä. Olin tänään heti aamulla olleen palaverin jälkeen, yhdeltätoista, varmaankin yhtä uupunut ja stressaantunut kun täyden työviikon jälkeen. Enkä siinä vaiheessa vielä tiennyt että yksi tiimin työkavereista on poissa. Joudun siis osin sijaistamaan häntä. Eli omasta työstä, hänen tehtävistä ja projektin valmistelusta tulee kaikista aikataulutettuja vaateita. Viime viikolla laitoin kolmen päivän aikataulutukset täysin uusiksi, saman teen tällä viikolla. Oli ylitiöpositiivista tänään töihin kävellessä ajatella että tällä viikolla alkaa helpottaa – KAAOSTA SEURAA UUSI KAAOS.

Päämäärä: HAKUSESSA TÄLLÄ HETKELLÄ.

Matkat ilman päämäärää ei ole matka olleenkaan.  Jos on selkeä päämäärä, on mahdollista eksyä, mutta silti on päämäärä, mihin saapua. Omia ajatuksia kannattaa tarkkailla, ne joko rakentavat tai hajottavat. Tämän vuoksi kannattaa ajatella vain hyviä ja rakentavia ajatuksia. MUTTA KUN NE RAKENTAVAT AJATUKSET ON MYÖS HAKUSESSA...