Olen täällä blogissani painottanut sitä että tavoittelen hyvää oloa ja terveyttä. Ja että haluan löytää sellaisen painon ja ulkomuodon jossa tunnen oloni hyväksi. Näin onkin. Mutta... myönnän, että mukana on myös vahvasti ulkonäköön liittyvät asiat. Tiedän toki ettei minun kannata haikailla nuoruuden perään, ikä on vähentänyt ihon kimmoisuutta ja tällaisten kilojen pudotuksen mukana tulevat myös roikkuvat allit ja vatsanahka. Niinpä...voisinhan... jos onnistun pudottamaan vielä nuo 15–20 kg ja säilyttää tuloksen seuraavat kolme vuotta, voisin 50-vuotissynttärilahjaksi itselleni tehdä vatsankiristyksen ja luomien kohotuksen.. HEH HEH.. uskokoot ken tahtoo.

 

Mitä sitten näen peilistä?  Tunnistanko itseni, koenko kehoni omaksi, millaisin tuntein katson itseäni peilistä.  Olen viime viikkoina, silloin tällöin, aamulla kasvojen ihoa hoitaessani, pysähtynyt hetkeksi katsomaan peilikuvaani. Huomaan että posket ovat kaventuneet, mutta samalla mietin onko kuva harhaa. Asia realisoitui jollakin tasolla kun eräs työkaveri sanoin, että mun kaventuneisiin poskiin sopis nyt tietynlainen hiusmalli...

Viikonloppuna hätkähdin peilikuvaani kun puin eteisessä ulkovaateita lenkille lähtiessäni. Ostin lomalla uuden alusasun ulkoilua varten: mustat vetoketjupoolon ja pitkikset. Koko toki L, mutta aikaisempi oli XXL. Kun näin itseni yhtenäisessä, ihon myötäisessä mustassa asussa jouduin katsomaan peilistä toisenkin kerran – olinko se todella minä. Tuntui että nyt on taas vuorossa rinnat ja ylävatsa ja kroppa on lähiviikkoina muotoutunut eniten niistä.

 

Istuessani tänään kahvilla parin työkaverin kanssa keskustelu siirtyi taasen minun painonpudotukseen. Peräkkäisten lomien vuoksi en ollut nähnyt toista heistä kahteen viikkoon ja paljon oli kuulemma parissa viikossa tapahtunut. Itse en huomaa asioita näin lyhyellä aikavälillä mutta kyllähän se  30 kg pudotus on tietysti melkoinen muutos.  Ja nyt tuntuu että pienempikin pudotus näkyy selvemmin.

 

Totta kai kiinnitän huomiota vartaloon ja ulkonäköön... Käy useamman kerran viikossa salilla ja teen tehostetusti käsi- ja vartalotreeniä kiinteytyäkseni. Samasta syystä teen kotona kahvakuulaharjoitteita. Että allit saisivat ympärille reilummin lihasta. Harmittelen sitä, että olen menettänyt jaloista ja pepusta lihaksia ja viime talven treenauksen aikaansaaman kiinteyden. En ole edelleenkään pystynyt treenaamaan jalkoja. Odotan sitä.

 

Olen ehdottomasti farkut/housut + jakku – ihminen. Kaipaan, haluan ja tarvitsen uusia, paremmin istuvia jakkuja. En juurikaan käytä ”piikkareita”. Mieluummin kohtuullisen matalakantaiset kengät, vaikka pituus toki sallisi korkeammatkin korot. Pukeudun siis rennosti ja urheilullisesti eli haaveilen enemmän istuvista ja tiukoista juoksutrikoista kuin kotelomekosta. Mutta tunnustan pikkupaheeni ja heikkouteni: pidän mustista alusvaatteista, pitsisistä. Tosi paljon. Ja toivon ettei rinnoista enää häviäisin kovinkaan paljoa...

 

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Eat, Pray; Love. Eipä ollut kummoinen mutta kauniit maisemat ja muutama kohta jäi mieleen. Elokuvan Italia-osuudessa Liz (Julie Roberts) paneutui syömisen nautintoihin. Etsiessään maailman parasta pizzaa hänen ystävänsä kieltäytyi syömästä sitä koska oli lihonut muutaman kilon. Hän mietti miltä  näyttäisin poikaystävänsä silmissä. Liz esitti kysymyksen: onko hän koskaan joutunut tilanteeseen, että olleessaan alastoman miehen edessä, mies olisi juossut karkuun... Yhteisesti he totesivat ettei näin ole ja että kyseisessä tilanteessa ajatukset ovat usein jossakin muussa kuin muutamassa ylimääräisessä kilossa tai vatsapoimussa. He nauttivat pizzasta ja läksivät ostamaan isommat farkut. Tosihan se näin on, ei minullekaan ole  käynyt noin. 

 

Höyhenakat kirjoittelivat ja pohtivat viime viikolla erittäin onnistuneesti ja hauskasti sitä ketä elokuvatähteä kukin heistä muistuttaa... Terveiset vaan Sandralle, Juliettelle ja Andreylle. Oli ihana lueskella juttujanne mökiltä tullessani. Myöskään minun ei tarvitse miettiä ketä näyttelijää muistutan eli Renee Zellwegeria. Samanpiirteiset leuka ja nenä, korkeat (ja usein punakat) poskipäät ja samanlaiset naurunrypyt.  Vaaleat hiukset, jotka yleensä sopivasti epäjärjestyksessä.  Jotenkin rempseä ja hömpsy.

 

Eli

Heikkouteni:

 

 

Muistutan:

 

 

Haluan:

 

Keira Knightley hiusmallin. Kuva pongattu viime viikolla Iltalehden nettisivuilta. Ne ovat just sellaiset hiukset jotka haluan, mutta vaaleina kiitos, väriä en vaihda.