Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne. Olen tällä viikolla uppounut niin kaikkeen muuhun. Alkavaan projektiin, ystäväni valmistujaisiin ja erääseen isompaan asiaan joka yllättäen ja nopealla aikataululla on tullut päätettäväkseni.

Voisin toistaa lähes kaiken mitä kirjoitin viime viikolla. Olo ja luottamus on hyvä, paino laskusuunnassa, liikunnat jääneet suhteellisen vähäisiksi. Jalassa ei oireilua vaikka jalkatreeniä olenkin tehnyt 1-2 kertaa viikossa. Uusia vaatteita olen ostanut. Farkut, t-paitoja, fleece, jakku ja villakangastakki. Kahta neuletta ja yhden fleecen on onnistuneesti pienentänyt. Jospa näillä pääsisi lähemmäksi kevättä.

Sitten viikkoyhteennveto:

Paino - 0,8 kg eli pudotusta viidentoista viikon aikana -18,5 kg. Saas nähdä meneekö kaksikymppinen rikki tän syksyn loppusaldona. Kaloreita ei tiedä tarkalleen, liikkunee 1200-1500 välillä/päivä. Liikuntaa edelleen liian vähän, tai siis omaan normaaliin verrattuna. Repsahdukset: empä tiedä mitä kirjaisin. Ruokailut kokonaisuudessa siis sallivalla linjalla. Hyvin harkittuja ja sallittuja valintoja. Repsahdukseksi voisi kai laittaa kaksi lasillista kuohuviiniä ja kaksi joulutorttu. Niin ja täytekakkuakin. Kun ajattelee, niin kaikkea. Ilmeisesti kohtuullisesti, koska miinusta kuitenkin.

Plussaksi voisi kirjata ihmisten huomiot. Kun varasin aikaa työterveydestä rokotusta varten osastosihteeri hämmästeli ja kysyi kuinka paljon olen laihtunut (tunnen hänet pitkältä ajalta). Samoin eräs yhteistyökumppani jota olen livenä tavannut viimeksi keväällä (n. 20 kg sitten). Hän kertoi ettei ollut kauempaa tuntea minua.  Jollakin tavoin tuo myös järkytti minua koska hän kysyi asiaa hieman kierrellen ja varoen. Varmaankin taustalla oli se, että hän ajatteli, että tälläisen laihduttumisen syynä voi olla myös vakava sairaus.

Tunnistan itse tuon saman. Eräs tuttavani laihdutti pari vuotta sitten 40-50 kg. Ihminen jonka olin tuntenut 90-luvun alusta alkaen ja oli lapsuudesta saakka ollut selvästi "ylipainoinen". Kun näin häntä kadulla en tunnistanut häntä vasta kun olimme kasvotusten. Mun reaktio oli varmaankin näkemisen arvoinen. Mietin itse jonkin aikaa ennen kuin uskaltauduin kysymään seuraavan kerran tavatessamme että onko hän ihan tarkoituksellisesti laihduttanut. Itse olen suhteellisen suoraan sanonut että olen laihduttanut tarkoituksellisesti. Siis silloin kun joku on keskusteluissa huomioinut mun laitumisen, muutoin en mielelläni asiasta puhu.  Uskon että tämä on asia joka kannattaa huomioida. Lienee aika yleistä että ihmiset helposti mieltää nopea ja merkittävän painon putoamisen johonkin  vakavaan sairauteen.

Näillä ajatuksilla Hyvää Itsenäisyyspäivää...

Tiesittekö muuten että maailmalla Finlandia-hymni on suosittu hengellinen hymni Be still my soul. Näin siirtolaisen lapsena voisin sanoa että minulle se on maailman kaunein laulu.

Varsinkin sanat:

Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa!