Palailin juuri mökkireissulta kotiin ja aloin purkamaan kamerasta uusia kuvia. Laitan niitä muutaman teillekin näkymään. Oikeastaan ne kuvaa sitä sielunmaisemaa ja rauhaa jota käyn tuolla meren rannalla itseeni lataamassa. Oli sitten kesä, syksy, talvi tai kevät.

Vesi elementtiä on aina ollut minulle tärkeä. Olen syntynyt sisämaassa, lapsuuden ja nuoruuden olen viettänyt asuen melko suuren järven rannalla. Olen oppinut kunnioittamaan vettä. Aikuisiällä olen tehnyt tuttavuutta meren kanssa eli merkittävän osan vapaa-ajastani vietän merenrannalla. Mereen liitän äärettömyyden, tulevaisuuden ja voiman.  Viimeisten vuosien aikana tavakseni on tullut kävellä läheisen vierasvenesataman aallonmurtajalle. Siellä istuessa ja aukealle merelle katsoessa ajatukset jäsentyy kuin itsestään. Kuutisen vuotta sitten jouduin tekemään nopealla aikataululla työhön liittyvän, ison päätöksen. Niiden parin kevätviikon aikana tuli useamman kerran istuttua aallonmurtajan kivien takana, muiden katseilta piilossa ja lopulta se päätös siellä tehtyä. 

 

Tunnelmat ja mielentilat muuttuvat. Meri ei ole koskaan samanlainen: aamulla kun usva pakenee Ruotsiin, päivällä kun pinta väreilee kevyessä tuulessa, illalla kun meri ja horisontti hohtaa purppuran väreissä. Ja kun meri pauhaa vaahtopäänä 18–20 m/s puhaltavassa tuulessa. Silloin en hae sieltä  rauhaa ja seesteisyyttä vaan nöyryyttä ja voimaa.

 

 

 

Lisää kuvia hiekasta ja merestä.