Näin aamutuimaan ja suhteellisen nopeasti laitan tähän muutamia mieleentulevia ja aika yksitäisiäkin asioita jotka ovat nousseet esille tän painonpudotuksen aikana. Niin, jollakin tavoin koe että ne kietoutuvat tähän projektiin ja moni niistä vahvasti yhteen.

 

Pieniä, mukavia asioita laihtumisen myötä:

-         olen saanut hymykuopat takaisin

-         Farkut eivät enää kulu haaroista

-         jaksan kaikkea enemmän

-         nautin liikunnasta

                     

Isompia asioita joudun pohdiskelemaan enemmän:

-         olen useimmiten vaivautunut ihmisten huomiosta

-         katson asioita vahvemmin tulevaisuuteen ja näen siellä selvimmin uusia mahdollisuuksia

-         olen tyytyväinen itseeni (useimmiten)

-         olen vapautuneempi – en lähde mukaan pikkukähinöihin vaan luovin itseni pois tilanteesta

 

Mitä halua lähitulevaisuudessa:

-         lenkillä tunnen suunnatonta halua juosta vaikka järki sanoo, ettei vielä ole sen aika

-         lyhyemmät hiukset: olen viimeisen vuoden aikana, kerta toisen jälkeen leikannut hiuksia lyhyemmiksi, varsinkin takaa. Kenties ensi keväänä. Niskasta aivan lyhyeksi ja sivuista viistosti piteneväksi. Sopivan huoleton malli. Ja sopii minun pieneen päähän ja kaventuville poskille.

-         paremmin istuvia vaatteita

 

Mitä halua pitemmällä aikavälillä:

-         oppia kohtuullisen elämäntavan

-         olla sinut kehoni kanssa

-         löytää ja säilyttää saavutetun hyvänolonpainon

-         olla lempeä itseäni kohtaan

-         juosta maratonin

 

Näistä asioista tunnistan nyt alkuun ainakin kaksi isoa asiaa joihin joudun rakentamaan jonkinlaisen selviytymisstrategia.

Ensimmäinen on uuden elämäntavan ja kehontuntemuksen omaksuminen. Se, että tunnistan mikä on minulle hyvä paino, hyvä olo ja hyvä ulkomuoto. Ja että arvotan sen tuntemuksen niin, ettei vanhaan ole enää palaamista.

 

Toinen on se kuinka käsittelen sitä pelkoa joka on pikkuhiljaa alkanut kalvaa sisuksiani. Pelko siitä, miten pystyn ylläpitämään riittävän rentoa ja ”huoletonta” otetta tähän projektiin. Olen monessa asiassa suhteellisen pedantti ja se on esimerkiksi työssä vahvuuteni. Se on tuonut minulle monia mahdollisuuksia eli olen vakityön ohella tehnyt useita mielenkiintoisia projektitöitä, omalle työnantajalleni ja muualle olemalla toimivapaalla. Se voimalla olen myös tehnyt työ ohella lisätutkinnon. Tämän lisäksi on asioita joihin suhtaudun hyvin kontrolloidusti. Onneksi se ei ole täysin läpitunkeva asia elämässäni, on vain joitakin tiettyjä asioita sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä joita kontrolloin vahvasti, Onneksi on ainakin yhtä paljon asioita joihin pystyn suhtautumaan rennosti ja spontaanisti. Nämä kaksi piirrettä (pedanttisuuden ja itsekontrollin, osin rinnakkaisina ja päällekkäisinä) olen kokenut tähän saakka vahvuutenani myös tässä projektissa. Jotenkin nyt tiedostan suhteellisen vahvasti että joudun rakentamaan ja työstämään itselleni riittävän rentoa strategiaa siitä ettei painonhallinnasta ja omasta kehosta tule asiaa johon suhtaudun liian kontrolloidusti. Ettei minusta tule sellaista friikkiä joka miettii mitä voi ja saa tehdä.  Oman kehontuntemus häviää eikä mikään tunnu riittävältä. Asiasta tulee liian hallitseva. Noin liioitellusti ilmaistuna. Tätä ajatusta jatkan myöhemmin täälläkin. Minulla on muutama esimerkki siitä mikä tän asian on nostanut esille. Ja siitä miksi tämä painonpudotus on kuitenkin aina henkilökohtainen projekti. Tukea tarvitaan ja tsemppajia meistä jokainen kaipaa mutta päätös omista ratkaisuitsa täytyy pitää vahvasti omissa hanskoissa...

 

Nyt laitan viimeiset kamppeet kasaan ja lähden kohti mökkimaisemia. Kaipaan pitkiä kävelylenkkejä merenrannalla, laavulla istumista ja ajatusten kirkastumista. Varusteet on katsottu siten ettei tuuli ja pieni sadekaan haittaa... Hyvää loppuviikkoa